Ensimmäisenä päivänä New Orleansissa yritin etsiä vuokranantajan suosittelemaan luomuruokakauppaa, mutta päädyin Walgreensiin, joka on koko maan kattava apteekkiketju. Suomalaisista apteekeeista poiketen Walgreensissä myydään lääkkeiden lisäksi kaikkea alusvaatteista viinapulloihin. Suurin ilonaihe oli laaja valikoima kertakäyttökameroita ja mikä vielä parempaa myymälä myös kehittää filmit ja skannaat kuvat cd:lle. Olin niin innoissaan tästä palvelusta, että hankin walgreenin "plussakortin" kun ystävällinen myyjä sitä ilmaiseksi tyrkytti. Suomessa olen aina saarnannut plussakortteja vastaan, mutta ulkomaillahan kuuluu tehdä asioita, joita ei kotimaassaan tekisi. Pari viikkoa olin onnellinen Walgreensin kanta-asiakas, kunnes yhtenä päivänä kertoivat että heidän filminkehityskone on rikki. Lupasivat, että korjaantuu parissa päivässä. Menin seuraavalla viikolla uudestaan, mutta yhä oli kone rikki. Sanoivat että tule Mardi Grasin jälkeen. Muutin toiselle puolelle kaupunkia ja menin siellä olevaan Walgreensiin. Siellä myyjä kertoi, että heidänkin kone on rikki ja ainoa mies, joka niitä korjaa on poissa kaupungista. Pöydälleni alkoi kertymään vino pino kertakäyttökameroita. Yritin vielä kolmatta eri Walgreeniä, mutta siellä kertoivat etteivät kehitä filmejä itse vaan lähettävät ne muualle. Eilen menin sitten takaisin ensimmäiseen myymälään ja olivat saaneet koneen taas toimimaan. Jätin iloisena neljä kameraani kehitettäväksi ja illalla sain negatiivit ja cd:t. Pieni väärinkäsitys oli käynyt ja olivat kopioineet jokaisesta cd:stä neljä kappaletta.Kotiin päästyäni laitan ensimmäisen cd:n koneeni sisälle ja alan katsomaan kuvia. Ensimmäisen kuvan kohdalla olen hämmentynyt. Toki otin kuvat kuukausi sitten, mutta kuvassa oleva mies ei näytä millään tavalla tutulta. Seuraavia kuvia selatessa tajuan, että olen saanut cd:llä jonkun toisen kuvat. Negatiivit ovat sentään oikeat. Laitan seuraavan levyn sisälle ja se on täysin tyhjä. Kolmanella levyllä on minun ottamia kuvia, mutta osaan kuvista on skannattu puolet edellisestä ruudusta ja puolet seuraavasta ruudusta. Seuraavana päivänä poljin takaisin Walgreensiin valittamaan. Sain hyvitykseksi 8 dollaria, koko touhu maksoi 86 dollaria. Yritin tarjota negatiiveja skannattavaksi uudestaan, mutta myyjätär kertoi että heidän kone on taas rikki. Sanoi, että pitäisi olla taas huomenna toiminnassa...Taitaa olla aika etsiä ihan oikea valokuvaliike apteekkiketjun sijaan.

Tässä joitain kuvia, joita cd:iltä lopulta löytyi.

Yölliset karnevaalikuvat ovat aina niin mystisiä, että tiedä sitten onko omia vai jonku muun turistin ottamia. Lempparini on tämä tulta syöksevä hevonen.

Tämä näyttää painajaiskohtaukselta.

Tykkään kuvan tunnelmasta, vaikka en yhtään tiedä mitä siinä tapahtuu. Tai ehkä juuri siksi.

Myös Walgreens on päätynyt sattumalta valokuvaan.

Kävin katsoma pientä sirkusesitystä RedHousessa. Hippien valtaama talo radanvarrella, jonne menään sisälle pilkkopimeän sisäpihan kautta.

Jotkut paraatit olivat sentään päiväsaikaa, kuten tämä Rice&Beans. Kaikki asusteet ovat koristeltu pavuilla ja riisinjyvillä.

Sitten oli paraati, jossa osallistujat vetivät miniatyyrisiä vaunuja.  Nämä valokuvat Walgreens päätti kompata uusiksi.

Kertakäyttökameralla kuvaaminen on kuin joulu. Innoissaan avaan jokaisen paketin, joskus siellä on juuri toivottu lahja, joskus vielä parempi yllätyslahja tai sitten jokin suuri pettymys, jonka nähdessä pitää vääntää väkinäinen hymy ja sanoa kiitos.