Kolme rullaa filmiä, sai kehitettyä ja skannattua vasta Suomessa. Kaipasin niin paljo takasin, etten millään halunnut avata noita kuvia tai kirjoittaa blogia, koska se oisi vain pahentanut oloa. Kolmen kuukauden jälkeen olen sopeutunut taas suomalaiseen kulttuurii ja elämääni täällä ja olen valmis julkaisemaan viimeisien viikkojen valokuvat.
Odotin ystävääni Katieä kuuluisalla Congo Squarella. Viereisellä penkillä istui mie, joka soitti poikkihuilua omaksi ilosi puun alla piilossa. Hänestä en valitettavasti saanut kuvaa.
Tädin kesämökillä on kiva ranta. Tarkkasilmäiset bongaavat kuvasta delfiinin.
Suku kokoontui yhdessä odottamaan auringonousua.
Lopulta aurinko nousi harmillisesti utuisen pilviverho taakse.
Rannalla oli niin paljon simpukoita, että kertakäyttökameraki häkeltyi, eikä kyennyt tarkentamaan.
Kolmen kuukauden jälkeen ei enää pysty muistamaan mistä paraatista mikäkin kuva on, mutta sen muistan kuinka yllättynyt olin nähdessäni soittajien keskellä nuoren blondin tytön.
Hot 8 Brass Bandin keikka.
Partapuut on mun lemppareita. Niitä on kovasti ikävä.
Shot, shot, shot, shot shot...Saint Anna's kirkon aitaan on kaiverrettu vuodesta 2007 lähtien kaikkien katuväkivaltaan kuolleiden henkilöiden nimet, iät ja kuolintapa.
Tämä vuoden uhrit olivat vasta tussitaululla.
New Orleansilaiset eivät tosiaan arkaile värien suhteen taloja maalatessa. Nämä eivät olleet poikkeus, vaan täydellinen esimerkki New Orleansilaisten värien käytöstä talojen ulkoseinissä.
Lopuksi pakolliset selfiet, että olin oikeasti itse paikalla. Ensimmäinen Charlestonin lentokentältä, joka oli kovin pieni ja minulla oli kovin tylsää.
Tein pyöräretken järvelle Profondo Azurron kanssa. Oli kuuma ja olisin halunnut mennä uimaan, mutta vedessä lillui paljon roskia ja KissaLeidi oli varoitellut vaarallisista virroista, jotka kaappaavat joka vuosi rohkeita uimareita. Tänään luin uutisen, että New Orleansissa oli hukkunut kaksi nuorta miestä, jotka olivat seilanneet kumiveneillä jokea pitkin. Kummallakaan ei ollut pelastusliiviä eikä kumpikaan osannut uida.
Kommentit