Kun palasin Suomeen innostuin Joonaksen pihan hoitamisesta tämä kuva mielessä. Parin kuukauden aikana olen huomannut, että pihalla kasvaa kaikki ne, joiden piti olla vaikeita ja joihin vähiten uskoin. Muun muassa kaikken pelottelema pihanvaltaaja-minttu ei koskaan itänyt mutta lidlistä ostettu, liian myöhään maahan laitettu, Dahlia voi oikein hyvin,. Joten ensi keväänä istutan palmuja, ne viihtyvät varmasti. Sitä paremmin mitä vähemmän kukaan teistä heihin uskoo.

 

Muistan, että näin tässä jotain todella erikoista, kun otin kuvan, mutta sitä en muista, että mitä näin.

 

Tätä kuvaa ottaeessa olin todella skeptinen, että  tajuaako tästä että muurin reunalla on lasinpaloja. Kertakäyttökamera kuitenkin yllätti ja kuva onnistui. Karkotetaanko lasinpaloilla lintuja vai ihmisä, vai ovatko ne vain koristeina?

 

New Orleansissa kaikki isot tiet on rakennettu pylväiden varaan. Niiden alle jää joututilaa, jota välillä käytetään parkkipaikkoina, välillä paraateihin ja välillä kodittomat pystyttävät telttansa sinne. Nämä pahamaineiset alueet viehättivät hyödyttömydellään. Keskellä kaupunkia sijaitsee, kaikille vapaata, täysin sunnittelematonta aluetta satojen neliöiden verran.

 

Vaikka Yhdysvallat ovat autoilijan paratiisi, oli New Orleansissa paremmat ja kattavammat pyörätiet kuin Tampereella. Kaikkialle, paitsi joen toiselle puolelle, pääsi pyöräilemällä. Tämän takia yllätyinkin, kun selvisi että joen yli menevä silta on vain autoille...tämä selvisi, kun ihastelin sillalta New Orleansin ylle kauniisti laskevaa aurinkoa, ja poliisisetä ja -täti tulivat häiritsemään kaunista hetkeäni.
Ei niin kaunis hetki oli, kun ajoin kerran pimeänä sateisena iltana kotiin natisevalla pyörälläni ja näin toisella puolella katua maassa makaavan miehen ja parin metrin päässä odottelevan näköiset poliisit. Myohemmin luin lehdestä, että pyöräilijä oli jäänyt auton alle ja kuollut heti. New Orleansissa on tapana viedä valkoinen pyörä onnettuuspaikoille, joissa on kuollut pyöräilijä. Tässä on tuon ohiajamani onnettomuuden muistoksi viety pyörä.

 

En tiedä, oliko kirkon seinällä roikkuva Jeesus(?) peitetty mustalla kankalla vain suojatakseen patsasta, mutta paljon uhkaavampi se oli näin

 

Lopuksi ilosempiin tunnelmiin. En ihan koko kahta kuukautta pyöräillyt yksin ympäri kaupunkia  vaan välillä tutustuin jopa uusiin ihmisiin. Jos menette New Orleansiin, poiketkaa cafe Florassa. Hyvää ruokaa, kiva tunnelma ja sieltä löytää loistavaa seuraa aina ja suloisen oranssin kissan. Sinnen voi mennä päivällä tekemään töitä ja illalla soittamaan pianoa ja tanssimaan.

     

 

Vaikka kertakäyttökameralla sain lähes kaiken haluamani taltioitua, niin ihan kaikkeen tuo rakas kamera ei taivu. Kerran pihaportissa loikoili sisilisko ja yritin ottaa siitä kuvan. Zoomasin kuvaa ja lisäsin kontrasti. Nyt näkee että, jotain vihreää portissa on, mut voisi tuo olla myös tuulen mukana tullut oljenkorsi.